Oon joskus miettinyt, mistä mun oma innostukseni urheiluun on alunalkaen lähtenyt. Jotenkin liikkuminen on mulle aivan luonnollinen asia. Kaikki kuitenkin todennäköisesti juontaa juurensa siitä, että oon pienestä pitäen harrastanut jos jonkinlaista. Tanssia, telinejumppaa, jalkapalloa, hiihtoa ja maastojuoksua. Lisäksi oon asunut lapsuuteni jäähalleissa seuraten veljen pelejä ja treenejä. Meitä on siis lapsesta alkaen aina kannustettu liikkumaan ja viety harrastuksiin. Pienellä paikkakunnalla on rajalliset mahdollisuudet joukkueurheiluun, mutta lähes kaikkea paikkakunnaltamme löytyvää on kokeiltu. Ja on myös kisattu ja matkustettu harrastusten parissa.
Yläasteen jälkeen, lukioon siirryttyä, kaikki vanha harrastustoiminta kuitenkin jäi, viikonloput oli kivempi viettää kavereiden kanssa ja sitä rataa. Vuoden lusmuilun jälkeen, lukion 2. luokalla kuitenkin havahduin todellisuuteen, että en voi jatkaa liikkumattomuutta, koska kehoni ei voi hyvin. Niimpä alkoi säännöllinen lenkkeily, sekä Bodypumpissa käyminen. Sille tielle jäätiin. Vähitellen liikuntamäärä kasvoi, alkoi kuntosalitreenaus, myös muiden jumppien harrastaminen ja juoksustakin tuli ihan jopa yksi lemppareistani. Tässä vuosien mittaan on koettu jos jonkinlaista, välillä treenaus meni vähän yli, ja pari vuotta sitten murtui myös ranne ja 4 sormea, mutta silti rakkaus liikuntaan on säilynyt ja jonkinlainen tasapaino löytynyt. On myös kokeiltu erilaisia dieettejä, jotka olen todennut sopimattomiksi itselleni, ja jotka olen sen jälkeen lopettanut. Nyt kuitenkin syön monipuolisesti, paljon ja pääosin myös säännöllisesti. Olen todennut (en ikinä usko lukemaani, ennenkuin koen kaiken itse kantapäänkautta), että kun ruokaa syö riittävästi, monipuolisesti ja säännöllisesti, myös treenit kulkee ja mieli voi hyvin.
Kroppa on vuosien mittaan ehkä vähän myös muokkaantunut, mutta kehitettävää on vielä paljon. Oma ihanne vartaloni on sopivan lihaksikas, mutta samalla myös siro. Pitää olla sporttisen näköinen, muttei mikään kamala lihaskimppu. Minullakin on mielessäni tavoite, jolta haluaisin näyttää, ja jonka eteen täytyy tehdä töitä, mutta en kuitenkaan masennu, jos en sitä heti saavuta, koska näinkin on ihan hyvä.
Nykyään olen alkanut olemaan aikalailla fiilispohjalta treenaaja. Olen joskus pakottanut itseäni liikaa treenaamaan asioita, joista en pidä ja käymään salilla, vaikkei kiinnosta. Nyt menen fiiliksen mukaan. Jos tekee mieli nostella painoja, teen salitreenejä n. 3 kertaa viikossa, muun liikunnan ohella, mutta jos ei perus salitreeni huvita, saatan olla pari kuukautta käymättä salin puolella ja käyn vain jumpilla, joista pidän. Rakastan BodyCombattia sekä BodyAttackia! Lenkkeilen silloin kun huvittaa, ja jos ei huvita, keksin jotain muuta ja treenaan vaikka kotona. Nyt viime viikkoina aamulenkit ovat olleet must.
Tällä viikolla olen kuitenkin havahtunut siihen, että kaipaan kunnon ryhmäliikuntaa ja salilla käymistä. Ja koska nyt Porihallin jäsenyyteni on virallisesti loppu, on aika liittyä täällä Tampereella uudelle salille. Todennäköisesti siis ensi viikolla, tai viimeistään seuraavalla viikolla olenkin uuden salin onnellinen ja aktiivinen jäsen.
Mielestäni on hurjan kiva juttu, että myös kaverini kysyvät vinkkejä liikkumiseen ja saan olla auttamassa heitä löytämään saman liikunnan ilon, jonka puolesta mäkin itse puhun. Liikunnallinen elämäntapa on juttu, jota kaikkien tulisi ainakin kokeilla, siitä on niin paljon hyötyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti