Entinen smoothie-vihaaja

Voin todellakin kutsua itseäni entiseksi smoothie vihaajaksi, sillä mun suustani on kuulunut useampikin ennakkoluuloinen ja negatiivinen sananen smoothien juomisesta. "Ne ei täytä", "Aamusin tarvii jotain pureskeltavaa, ei vaan sellasta litkua", "niistä jää nälkä", "Ei niillä pysy nälkä poissa ainakaan kauaa", ja tätä listaa vois jatkaa vaikka millä mitalla. Kuitenkin taas jälleen kerran kuljen näissä trendeissä vähän jälkijunassa ja niin suurten hehkutusten jälkeen yhtäkkiä aloin kokeilemaan erilaisia vihersmoothieita. Ehkä osansa ja arpansa asiaan on pistänyt ja asiaa edistänyt Tampereelle avattu Junge Juice Bar, sillä mä oon nyt muutaman kuukauden sisällä täysin hurahtanut smoothieisiin ja jopa monen vuoden ajan lempparina pysynyt aamupuurokin on siirtynyt vain harvoille aamuille, aamupalasmoothien vallatessa puuron tontin.



Juon useimpina päivinä parikin kappaletta smoothieita. Aamupalaksi lämmin smoothie, sekä välipalana töissä vihersmoothie. Mun aamupalasmoothieni sisältää vähän banaania, sekä yleensä myös vajaa puolikkaan päärynän, lisäksi siihen tulee suklaaproteiinijauhoa, lusikallisen raakakaakaojauhoa, lehtikaalia, tammenlehtisalaattia, mustikkaa, sekä 1-2 desiä lämmintä mantelimaitoa. Joskus heitän sekaan vielä pinaattia.

En todellakaan olisi vielä muutama kuukausi, saati sitten puolivuotta takaperin uskonut, että tulisin vielä joskus juomaan tällaisia "litkuja", ja suurin ennakkoluuloni oli vihreiden aineiden sekoittaminen juomien sekaan. Olen kuitenkin lukenut niin paljon niiden terveellisyydestä, siitä kuinka niistä saa suuren osan päivän vihreän tarpeesta juoman seassa ja niiden hyvistä ravintoarvoista, että aloin vähitellen kiinostumaan. Kun sitten maistoin ensimmäisen kerran kyseisetä smoothieta, olin myyty. Tykkään ihan kamalasti tämän smoothieni koostumuksesta, ja varsinkin aamuisin lämpöisestä smoothiesta. Lisäksi sitä tulee kerralla niin iso satsi, että se todellakin täyttää vatsan kunnolla. Ja nälkäkin pysyy poissa muutaman tunnin verran, aina seuraavaan ruokaan asti. Syön siis jälleen sanani ja joudun toteamaan olevani vain todella ennakkoluuloinen.